Poimintoja yhdistyksemme 70- vuotis taipaleelta

Puheenjohtaja yhdistys 015 sihteereinä  yhdistyksessä






2018-     Niina       Pahtela2015-     Irina Zlobina
2015- 2017      Roby Mountrakis 
2013-2014  Maija Mäki
2012-2014       Lauri Vihervä 
2010-2013  Ari Karvinen
2002-2011     Erkki Lappalainen
2010  Roby Mountrakis
2001- Seppo Liukkonen
2008-2009  Ari Karvinen
2000                Kirsti Ikonen
2003-2007  Seppo Liukkonen
1998-1999   Hilkka  Hopeasaari
2002-2002  Maija Mäki
1997                Ritva Klinga
2001-2001  Tarja Mustikka
1993-1996       Hilkka Liimatainen
1996-2000  Maija Mäki
1994- 1995  Seija Kekkonen
  1987-1995  Kirsti Ikonen  


1985-1986  Helena Wiander
1985-1992       Sinikka Nuutinen
1982-1984  Sinikka Nuutinen
1979-1984       Matti Törrönen
1978-1981  Hilkka Hopeasaari
1978              Erkki Lappalainen
1976-1977  Aino Pullinen
1971-1977       Matti Törrönen
1970-1975  Eeva Laakkonen
1969-1970       Orvo Kattainen
1966-1969  Mirja Välimäki
1963-1968       Jukka Nurmi
1963-1965  Sirkka-Liisa Pitkänen
1954-1959       Rauha Ruohonen
1954-1959  Aili Piironen
1946                Almer Virtanen
1948-1950  Rauha Ruohonen


1947-1947  Toivo Lepistö


Yhdistyksen 015  puheenjohtajina  toimineet.KUN YHDISTYKSET 033 ja 015 yhdisty oli alkuun kummankin puheenjohtaja yhdessä toimessaan .Sekä 033 puheenjohtajat      

               


POIMINTOJA YHDISTYKSEMME 70-VUOTISTAIPALEELTA:

Helsingin toiseksi suurin KTV:n yhdistys on 015, Helsingin terveysviraston henkilökunta KTV ry, joka täytti 28.2.2003  70-vuotta. Yhdistyksessämme oli vuoden alussa noin 1200 jäsentä.

Yhdistys vietti 70-vuotisjuhliaan Kulosaaren kartanolla 20.5.2003. Mukana juhlissa oli yhdistyksen veteraaneja ja toimihenkilöitä noin 140 henkilöä. Juhlapuheen piti puheenjohtaja Erkki Lappalainen ja vieraista toivat sanallisen tervehdyksen KTV:n aluetoimistosta Markku Vaara sekä yhteisjärjestön edustajana Pirjo Kortelainen.

Alkuvuosi oli vuodessa 1933 kun Helsingin terveysviraston henkilökunta KTV ry perustettiin. Vuonna 1933 ja sitä ennen ei tainnut paljon hurraamista olla, siihen aikaan hyvän Helsinkimme sairaaloissa, jos muissakaan kaupungin laitoksissa, kun oli kysymys niin sanottujen pienpalkkalaisten (epämääräisten) toimenhaltijain asioista. Alempipalkkaiset eivät olleet viranhaltijain asemassa vaan ns. yhteismäärärahoista palkattuja. Työpäivät olivat noihin aikoihin yhdestä jopa neljääntoista tuntiin saakka. Ylityökorvauksista ei ollut puhettakaan. Vapaapäivät olivat sitä sun tätä ja sunnuntaivapaat järjestyivät jos järjesty. silloin ei ollut asuntopulaa, mutta asuttiin kuitenkin 4-5 henkeä samassa huoneessa. Vuosilomaa oli korkeintaan 2 viikkoa. Sellainen kummallinen käytäntö oli, että jos joku naisihminen meni naimisiin hän menetti työpaikkansa.sairaaloissa, kunnallis- ja lastenkodeissa, kouluissa, elintarvikekeskuksissa, teurastamoilla, palokunnissa, satama ja kiinteistö sekä muissa virastoissa työskenteli jo noihin aikoihin monisatapäinen toimisto-, talous- ja tekninen henkilöstö, mutta näiden kesken ei ollut käytännöllisesti mitään toimintaa. Eipä ihme, että työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset edut olivat sen mukaiset.

Vuonna 1930 tapahtunut yleinen palkkojen alentaminen voimisti yhteen liittymisen tarvetta. Vaikka työkenttä olikin hajanainen ja suunnitteilla olevaan järjestöön tulisi kuulumaan toisistaan hyvinkin erilaisista ammateista, työtehtävistä toimivia viran- ja toimenhaltijoita oltiin yksimielisiä siitä, että ammatillinen järjestö on saatava aikaan. Valitut toimitsijat jättivät ilmoituksen yhdistysrekisteriin ja uusi yhdistys merkittiin rekisteriin 28 päivänä tammikuuta 1933. Näin syntyi yhdistys nimeltään Helsingin kaupungin Toimen- ja Viranhaltijain Yhdistys ry.

Ennakkoluulot olivat sitkeässä järjestötoimintaa kohtaan, kuka pelkäsi mitäkin. Vaikka suuria saavutuksia ei saatukaan, pienpalkkalaisista alkoi tuntumaan ikään kuin aurinko olisi nousemassa. Saatiin sairaaloihin ja huoltolaitoksiin entisen rajattoman työajan tilalle yhdeksän tunnin työpäivä sekä joka viikkoinen vapaapäivä. Palkatkin alkoivat kohota ja täsmällistyä, niin etteivät ne joka palkanmaksun yhteydessä vaihdelleet.

Kaupungin omistama Kulosaaren kartano oli saatu vuonna 1937 Helsingin Työntekijäin ja Viranhaltijain käyttöön. Kartano oli aivan rappiotilassa, talkoolaisia tarvittiin. Talkoolaisia löytyi koska siihen aikaan jos joku asui työsuhdeasunnossa (ja heitä oli paljon) täytyi kesälomansa ajaksi luovuttaa vuodepaikkansa sijaiselleen.

Monialan eri työkunnat ja asioiden runsaus antoivat yhdistyksen toimihenkilöille työtä oikein olan takaa. Kokouksia ja taas kokouksia, neuvotteluja ja taas neuvotteluja. Varsin usein joutuivat samat naiset ja miehet remmiin. Järjestömiehen / naisen elämä ei silloin ollut, jos ei nytkään, helppoa.





Helsingin kaupungin kunnalliset elimet tekivät juhlallisia päätöksiä siitä, että saako vaimo asua miehensä luona vai ei, ja niin saivat naiset vuonna 1939 ”naimalupansa” ja asua miehensä kanssa yhdessä kuten oikeaan avioliittoon kuuluikin menettämättä työpaikkaansa. Tuli vuosi 1946 joka oli monen sosiaalisen uudistuksen vuosi. Mainittakoon huomattavimmat; laki työntekijän vuosilomasta, kahdeksan tunnin työaikalain voimaantulo, yleismies sai nimekseen pääluottamusmies.

Vuonna 1947 kantayhdistys jakautui käytännöllisesti katsoen kahdeksi, vähin riidoin, luonnollista kehitystä kulkien. uusi sisaryhdistys sai nimekseen Helsingin kaupungin Viranhaltijat ja kantayhdistysperinteiden vaalijana Helsingin Kaupungin Sairaalain Viranhaltijat ry.

Eläkkeen saajien määrän yhä yhteiskunnassamme lisääntyessä tuli ajankohtaiseksi vuonna 1962 perustaa eläkeläisille omia yhdistyksiä. Sairasvakuutus- ja työeläkelaki tuli voimaan vuonna 1964, tosin kummatkin olivat puutteellisia, mutta alku kuitenkin.

Lokakuussa vuonna 1966 yhdistyksemme osti Kuusamon Lämsän kylästä Piikstammen Valkealaisen palstan kesänviettopaikaksi jäsenilleen. Kuusamoon rakennettiin kaksi erillistä rakennusta, toinen sauna ja toinen majarakennus johon kuului tupakeittiö ja kaksi makuuhuonetta. Yhdistyksen kesänviettopaikka sai nimekseen ”Joukamonpirtti”, koska se on Joukamojärven aivan välittömässä läheisyydessä.

Yhdistys neuvotteli ja saikin tilapäiseksi ratkaisuksi, että vuoden 1970 sopimuksessa viranhaltijalla, joka tekee periodityötä, on mahdollisuus valita tekeekö ½ tunnin lepotaukoa vai ei. Tähän saakka lepotauko oli pakollinen eikä se kuulunut työaikaan. Vuonna 1973 sopimukset tehtiin liittokohtaisina ja ensimmäistä kertaa oli pelin avaajana julkinen sektori. Uuden sopimuksen myötä tuli lomaltapaluuraha (nykyinen lomaraha), työturvallisuustoimikunnat tulivat valvomaan työturvallisuutta työpaikoille. Helsingin kaupungin hallituksen päätöksellä oikeutettiin sairaalavirasto järjestämään sairaala- ja terveyslautakunnan alaisen henkilökunnan ennalta ehkäisevän terveydenhuollon aluksi koeluontoisena. Näin aloitti toimintansa Helsingin kaupungin sairaalatoimen alalla työterveysyksikkö.

Yhdistyksessämme olisi syntynyt ajatus hankkia jäsenistölle kesänviettopaikka lähempää, kuin mitä aikaisemmin hankittu Kuusamon Joukamonpirtti oli. Yhdistys osti vuonna 1974 Hartolan kunnan Kalhon kylässä sijaitsen Syrjälän tilan.

Vuonna 1982 yhdistyksille tuli liiton suositus liittää yhdistykseen nimeen KTV, yhdistyksemme nimeksi Helsingin kaupungin sairaalain viranhaltijat ry / KTV 15.

Vuonna 1985 käyttöön otettiin uusi tietotekniikka, ATK alkoi korvaamaan toimintoja. Terveys- ja mielenterveyspalveluiden saannin parantamiseksi jaettiin kaupunki viiteen suurpiiriin eli alueisiin.

Vuonna 1986 yhdistyksemme nimi muutettiin Helsingin kaupungin terveysviraston henkilökunta KTV ry 15, joka kuvaa tämän päivän todellisuutta paremmin. Nimi on yhdistyksemme 70-vuotisen historian kolmas. Vuonna 1988 yhdistyksemme kummitoiminta oli laajentunut, osallistuimme Nicaraguassa olevan Frank Sevillan päiväkodin tukemiseen maksamalla yhden lapsen vuoden ruoan. KTV sai oman radiolähetyksen joka on tiistaisin. Tuli kuljetuskeskuksia, ATK-toimintoja laajennettiin, työssä olevien työtehtäviä laajennettiin.

Vuonna 1990 terveysvirastossa suurpiirit muutettiin terveyskeskuksiksi. Vuonna 1993 meneillään oli tulosyksiköitymisiä ja erikoissairaanhoidon uudelleen järjestelyt. Vuonna 1995 terveysvirastossa tapahtui organisaatiomuutoksia. Pala palalta erikoissairaanhoitoa siirrettiin Hyks:iin. Teknillinen huolto siirtyi Sosterv-kiinnolle.

Laitos-Auroran lasten psykiatrinen osasto ja Hesperian perusosastot jäivät ulkopuolelle. Terveysvirastosalta orgaanisaatiomuutosten yhteydessä yhdistyksemme jäseniä siirtyi muihin hallintokuntiin.

Vuonna 1990 yhdistyksessä oli tullut ajankohtaiseksi hankkia oma toimitila. Yhdistyksen toimisto ostettiin Hämeentieltä, Arabiasta.

Vuonna 1999 perustettiin terveysvirastoon uusi tulosvastuuyksikkö, laitoshuolto. Vuosituhannen loppupuolella jokaisen mielessä pyöri mitä uusi vuosituhat tuo tullessaan ja tulihan sitä.

HUS (Helsingin Uudenmaan Sairaanhoitopiiri) teki tuloaan lopullisesti. Vuonna 2000 terveysviraston erikoissairaanhoito siirtyi kokonaisuudessaan HUS:lle. Vuonna 2001 sairaalahoito- ja laitosapulaisten nimikekirjoa yhtenäistettiin laitoshuoltajaksi.

Lopuksi mainittakoon muutamia parannuksia edellä mainittujen lisäksi, äitiyslomiin saatiin muutoksia, työnantaja kustantama ryhmähenkivakuutus, palkallinen loma sairaan lapsen hoitamiseen, vuosilomaa tuli lisää alle 10-vuotta palvelleille, työajan lyhennys (nykyinen työaika), vapaa-ajan vakuutus KTV:n jäsenille, parilliset palkkaluokat poistettiin ym. ym.

Näistä muutamista parannuksista ja organisaatiomuutoksista sekä mitä erilaisimmista rationalisointi-, elvytys-, säästö-, selviytymis-, resurssi- ja sopeutumisohjelmista huolimatta paljon on saatu aikaan. Meistä itsestämme riippuu yhdistyksemme toiminnan tulos ja mitä sen avulla saavutetaan. Voimme todeta, että liittomme on perustettu oikealle pohjalle ja sen olemassa olo on tarpeellinen. Saavutukset, joista edellä mainittiin ovat koko maan ammattiyhdistysliikkeiden, kuntien ja valtion työntekijöiden yhteistoimin läpiajamia. Omalla panoksellamme olemme olleet niitä tekemässä ja tässä työssä meitä tarvitaan jatkossakin.

Yhdistyksen vanhoista pöytäkirjoista tietoja keränneet ja pieneksi historiikiksi koonneet:

Maija Mäki ja Tuulikki Raukamo





1.6.2005 yhdistyksemme nimi muuttui Helsingin Terveyskeskuksen henkilökunta KTV 015 ry

15.11.2005 syyskokouksessa hyväksyttiin nimenmuutos joka astui voimaan 22.11.2005, yhdistyksemme uusi nimi on

Helsingin Terveyskeskuksen henkilökunta JHL 015 ryrro esimerkiksi yhdistyksen historiasta, merkittävimmistä saavutuksista, ajankohtaisista teemoista ja tulevaisuuden suunnitelmista.





Helsingin toiseksi suurin KTV:n yhdistys on 015, Helsingin terveysviraston henkilökunta KTV ry, joka täytti 28.2.2003  70-vuotta. Yhdistyksessämme oli vuoden alussa noin 1200 jäsentä.

Yhdistys vietti 70-vuotisjuhliaan Kulosaaren kartanolla 20.5.2003. Mukana juhlissa oli yhdistyksen veteraaneja ja toimihenkilöitä noin 140 henkilöä. Juhlapuheen piti puheenjohtaja Erkki Lappalainen ja vieraista toivat sanallisen tervehdyksen KTV:n aluetoimistosta Markku Vaara sekä yhteisjärjestön edustajana Pirjo Kortelainen.

Alkuvuosi oli vuodessa 1933 kun Helsingin terveysviraston henkilökunta KTV ry perustettiin. Vuonna 1933 ja sitä ennen ei tainnut paljon hurraamista olla, siihen aikaan hyvän Helsinkimme sairaaloissa, jos muissakaan kaupungin laitoksissa, kun oli kysymys niin sanottujen pienpalkkalaisten (epämääräisten) toimenhaltijain asioista. Alempipalkkaiset eivät olleet viranhaltijain asemassa vaan ns. yhteismäärärahoista palkattuja. Työpäivät olivat noihin aikoihin yhdestä jopa neljääntoista tuntiin saakka. Ylityökorvauksista ei ollut puhettakaan. Vapaapäivät olivat sitä sun tätä ja sunnuntaivapaat järjestyivät jos järjesty. silloin ei ollut asuntopulaa, mutta asuttiin kuitenkin 4-5 henkeä samassa huoneessa. Vuosilomaa oli korkeintaan 2 viikkoa. Sellainen kummallinen käytäntö oli, että jos joku naisihminen meni naimisiin hän menetti työpaikkansa.sairaaloissa, kunnallis- ja lastenkodeissa, kouluissa, elintarvikekeskuksissa, teurastamoilla, palokunnissa, satama ja kiinteistö sekä muissa virastoissa työskenteli jo noihin aikoihin monisatapäinen toimisto-, talous- ja tekninen henkilöstö, mutta näiden kesken ei ollut käytännöllisesti mitään toimintaa. Eipä ihme, että työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset edut olivat sen mukaiset.

Vuonna 1930 tapahtunut yleinen palkkojen alentaminen voimisti yhteen liittymisen tarvetta. Vaikka työkenttä olikin hajanainen ja suunnitteilla olevaan järjestöön tulisi kuulumaan toisistaan hyvinkin erilaisista ammateista, työtehtävistä toimivia viran- ja toimenhaltijoita oltiin yksimielisiä siitä, että ammatillinen järjestö on saatava aikaan. Valitut toimitsijat jättivät ilmoituksen yhdistysrekisteriin ja uusi yhdistys merkittiin rekisteriin 28 päivänä tammikuuta 1933. Näin syntyi yhdistys nimeltään Helsingin kaupungin Toimen- ja Viranhaltijain Yhdistys ry.

Ennakkoluulot olivat sitkeässä järjestötoimintaa kohtaan, kuka pelkäsi mitäkin. Vaikka suuria saavutuksia ei saatukaan, pienpalkkalaisista alkoi tuntumaan ikään kuin aurinko olisi nousemassa. Saatiin sairaaloihin ja huoltolaitoksiin entisen rajattoman työajan tilalle yhdeksän tunnin työpäivä sekä joka viikkoinen vapaapäivä. Palkatkin alkoivat kohota ja täsmällistyä, niin etteivät ne joka palkanmaksun yhteydessä vaihdelleet.

Kaupungin omistama Kulosaaren kartano oli saatu vuonna 1937 Helsingin Työntekijäin ja Viranhaltijain käyttöön. Kartano oli aivan rappiotilassa, talkoolaisia tarvittiin. Talkoolaisia löytyi koska siihen aikaan jos joku asui työsuhdeasunnossa (ja heitä oli paljon) täytyi kesälomansa ajaksi luovuttaa vuodepaikkansa sijaiselleen.

Monialan eri työkunnat ja asioiden runsaus antoivat yhdistyksen toimihenkilöille työtä oikein olan takaa. Kokouksia ja taas kokouksia, neuvotteluja ja taas neuvotteluja. Varsin usein joutuivat samat naiset ja miehet remmiin. Järjestömiehen / naisen elämä ei silloin ollut, jos ei nytkään, helppoa.










Helsingin kaupungin kunnalliset elimet tekivät juhlallisia päätöksiä siitä, että saako vaimo asua miehensä luona vai ei, ja niin saivat naiset vuonna 1939 ”naimalupansa” ja asua miehensä kanssa yhdessä kuten oikeaan avioliittoon kuuluikin menettämättä työpaikkaansa. Tuli vuosi 1946 joka oli monen sosiaalisen uudistuksen vuosi. Mainittakoon huomattavimmat; laki työntekijän vuosilomasta, kahdeksan tunnin työaikalain voimaantulo, yleismies sai nimekseen pääluottamusmies.

Vuonna 1947 kantayhdistys jakautui käytännöllisesti katsoen kahdeksi, vähin riidoin, luonnollista kehitystä kulkien. uusi sisaryhdistys sai nimekseen Helsingin kaupungin Viranhaltijat ja kantayhdistysperinteiden vaalijana Helsingin Kaupungin Sairaalain Viranhaltijat ry.

Eläkkeen saajien määrän yhä yhteiskunnassamme lisääntyessä tuli ajankohtaiseksi vuonna 1962 perustaa eläkeläisille omia yhdistyksiä. Sairasvakuutus- ja työeläkelaki tuli voimaan vuonna 1964, tosin kummatkin olivat puutteellisia, mutta alku kuitenkin.

Lokakuussa vuonna 1966 yhdistyksemme osti Kuusamon Lämsän kylästä Piikstammen Valkealaisen palstan kesänviettopaikaksi jäsenilleen. Kuusamoon rakennettiin kaksi erillistä rakennusta, toinen sauna ja toinen majarakennus johon kuului tupakeittiö ja kaksi makuuhuonetta. Yhdistyksen kesänviettopaikka sai nimekseen ”Joukamonpirtti”, koska se on Joukamojärven aivan välittömässä läheisyydessä.

Yhdistys neuvotteli ja saikin tilapäiseksi ratkaisuksi, että vuoden 1970 sopimuksessa viranhaltijalla, joka tekee periodityötä, on mahdollisuus valita tekeekö ½ tunnin lepotaukoa vai ei. Tähän saakka lepotauko oli pakollinen eikä se kuulunut työaikaan. Vuonna 1973 sopimukset tehtiin liittokohtaisina ja ensimmäistä kertaa oli pelin avaajana julkinen sektori. Uuden sopimuksen myötä tuli lomaltapaluuraha (nykyinen lomaraha), työturvallisuustoimikunnat tulivat valvomaan työturvallisuutta työpaikoille. Helsingin kaupungin hallituksen päätöksellä oikeutettiin sairaalavirasto järjestämään sairaala- ja terveyslautakunnan alaisen henkilökunnan ennalta ehkäisevän terveydenhuollon aluksi koeluontoisena. Näin aloitti toimintansa Helsingin kaupungin sairaalatoimen alalla työterveysyksikkö.

Yhdistyksessämme olisi syntynyt ajatus hankkia jäsenistölle kesänviettopaikka lähempää, kuin mitä aikaisemmin hankittu Kuusamon Joukamonpirtti oli. Yhdistys osti vuonna 1974 Hartolan kunnan Kalhon kylässä sijaitsen Syrjälän tilan.

Vuonna 1982 yhdistyksille tuli liiton suositus liittää yhdistykseen nimeen KTV, yhdistyksemme nimeksi Helsingin kaupungin sairaalain viranhaltijat ry / KTV 15.

Vuonna 1985 käyttöön otettiin uusi tietotekniikka, ATK alkoi korvaamaan toimintoja. Terveys- ja mielenterveyspalveluiden saannin parantamiseksi jaettiin kaupunki viiteen suurpiiriin eli alueisiin.

Vuonna 1986 yhdistyksemme nimi muutettiin Helsingin kaupungin terveysviraston henkilökunta KTV ry 15, joka kuvaa tämän päivän todellisuutta paremmin. Nimi on yhdistyksemme 70-vuotisen historian kolmas. Vuonna 1988 yhdistyksemme kummitoiminta oli laajentunut, osallistuimme Nicaraguassa olevan Frank Sevillan päiväkodin tukemiseen maksamalla yhden lapsen vuoden ruoan. KTV sai oman radiolähetyksen joka on tiistaisin. Tuli kuljetuskeskuksia, ATK-toimintoja laajennettiin, työssä olevien työtehtäviä laajennettiin.

Vuonna 1990 terveysvirastossa suurpiirit muutettiin terveyskeskuksiksi. Vuonna 1993 meneillään oli tulosyksiköitymisiä ja erikoissairaanhoidon uudelleen järjestelyt. Vuonna 1995 terveysvirastossa tapahtui organisaatiomuutoksia. Pala palalta erikoissairaanhoitoa siirrettiin Hyks:iin. Teknillinen huolto siirtyi Sosterv-kiinnolle.

Laitos-Auroran lasten psykiatrinen osasto ja Hesperian perusosastot jäivät ulkopuolelle. Terveysvirastosalta orgaanisaatiomuutosten yhteydessä yhdistyksemme jäseniä siirtyi muihin hallintokuntiin.

Vuonna 1990 yhdistyksessä oli tullut ajankohtaiseksi hankkia oma toimitila. Yhdistyksen toimisto ostettiin Hämeentieltä, Arabiasta.

Vuonna 1999 perustettiin terveysvirastoon uusi tulosvastuuyksikkö, laitoshuolto. Vuosituhannen loppupuolella jokaisen mielessä pyöri mitä uusi vuosituhat tuo tullessaan ja tulihan sitä.

HUS (Helsingin Uudenmaan Sairaanhoitopiiri) teki tuloaan lopullisesti. Vuonna 2000 terveysviraston erikoissairaanhoito siirtyi kokonaisuudessaan HUS:lle. Vuonna 2001 sairaalahoito- ja laitosapulaisten nimikekirjoa yhtenäistettiin laitoshuoltajaksi.

Lopuksi mainittakoon muutamia parannuksia edellä mainittujen lisäksi, äitiyslomiin saatiin muutoksia, työnantaja kustantama ryhmähenkivakuutus, palkallinen loma sairaan lapsen hoitamiseen, vuosilomaa tuli lisää alle 10-vuotta palvelleille, työajan lyhennys (nykyinen työaika), vapaa-ajan vakuutus KTV:n jäsenille, parilliset palkkaluokat poistettiin ym. ym.

Näistä muutamista parannuksista ja organisaatiomuutoksista sekä mitä erilaisimmista rationalisointi-, elvytys-, säästö-, selviytymis-, resurssi- ja sopeutumisohjelmista huolimatta paljon on saatu aikaan. Meistä itsestämme riippuu yhdistyksemme toiminnan tulos ja mitä sen avulla saavutetaan. Voimme todeta, että liittomme on perustettu oikealle pohjalle ja sen olemassa olo on tarpeellinen. Saavutukset, joista edellä mainittiin ovat koko maan ammattiyhdistysliikkeiden, kuntien ja valtion työntekijöiden yhteistoimin läpiajamia. Omalla panoksellamme olemme olleet niitä tekemässä ja tässä työssä meitä tarvitaan jatkossakin.

Yhdistyksen vanhoista pöytäkirjoista tietoja keränneet ja pieneksi historiikiksi koonneet:



Maija Mäki ja Tuulikki Raukamo



1.6.2005 yhdistyksemme nimi muuttui Helsingin Terveyskeskuksen henkilökunta KTV 015 ry

15.11.2005 syyskokouksessa hyväksyttiin nimenmuutos joka astui voimaan 22.11.2005, yhdistyksemme uusi nimi on

Helsingin Terveyskeskuksen henkilökunta JHL 015 ryrro esimerkiksi yhdistyksen historiasta, merkittävimmistä saavutuksista, ajankohtaisista teemoista ja tulevaisuuden suunnitelmista.